Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo
Jane Austenin vuonna 1813 kirjoittama Romaani “Ylpeys ja ennakkoluulo”, sijoittuu 1800-luvun Englannin maaseudulle. Kirja kertoo erään perheen toiseksi vanhimman tyttären Elizabethin näkökulmasta sen ajan maailmasta naisen näkökulmasta ja siitä, mitä naisten odotetaan elämällään tekevän.
Herra ja rouva Bennet ja heidän viisi tytärtänsä asuvat Longbournissa Englannin maaseudulla.Teoksessa kerrotaan paljon siitä, kuinka tärkeää tyttöjen on löytää itselleen hyvät aviomiehet. Tämä on vielä erityisen tärkeää Bennetien sisarille, koska heillä ei ole veljeä, joka perisi herra Bennetin omaisuuden tämän kuoltua.
Ensimmäinen siskoksista, jonka oletetaan pääsevän naimisiin, on Elizabethin isosisko Jane. Heti kirjan alussa esitellään herra Bingley, joka muuttaa lähelle Bennettejä ja hänestä toivotaan Janelle sopivaa miestä. Bingleyn mukana kuvioihin astuu myös herra Darcy, joka myöhemmässä vaiheessa osoittaa mielenkiintoa Elizabethiä kohtaan. Janen kauneutta ja sivistyneisyyttä korostetaan ja jumaloidaan hyvin paljon kirjan aikana. Elizabethin nuoremmat sisaret ovat Mary, Lydia ja Catherine.
Koska kirja on kirjoitettu 200 vuotta sitten, tulevat sen ajan arvot ja tavat esille. Varsinkin tapa, jolla naisia kohdeltiin yhteiskunnassa. Nykyään naisilla on mahdollisuus käydä töissä ja päättää omasta elämästään miettimättä sen enempää sitä, mikä on oikein ja kuinka tulisi tehdä, ettei toisi häpeää omalle perheelleen. Mutta kuten tätä kirjaa lukiessa tulee hyvin ilmi, naiset olivat miesten vaimoja. Ja heidän tehtävänsä oli päästä naimisiin.
Tapa, jolla ihmiset kirjassa puhuivat naisista, varsinkin nuoremmista, naimaikäisistä naisista on sellainen, jota ei todellakaan katsottaisi kovin suopeasti nyky-yhteiskunnassa. Muut ihmiset vertailivat naisia keskenään, kuten myös naiset vertailivat toisiaan. Kuka on kaunein, kuka fiksuin. Kuka taas on tyhmempi ja rumempi, jolla ei ole yhtä hyvät mahdollisuudet päästä naimisiin. Hyvin arvosteleva sävy. Kuin naiset olisivat esineitä, jotka asetetaan paremmuusjärjestykseen. Mutta miehiä ei vertailtu keskenään läheskään niin paljon kuin naisia. Ehei, miehillä oli muitakin ominaisuuksia kuin vain ulkonäkö (esimerkiksi varallisuus). Naisella katsottiin olevan vain se, kuinka kaunis hän on ja kuinka musikaalisesti tai taiteellisesti lahjakas hän on.
Yksi asia erityisesti kirjassa teki Bennettien neitien avioliitoista vielä erityisen tärkeää. Nimittäin heidän isänsä tila. Se oli sääntöperintötila, eikä tytöillä ollut mitään oikeutta sen perimiseen. Eli yksinkertaisesti sanottuna herra Bennetin tyttärillä ei ollut omaa omaisuutta, mikä teki siitä entistä tärkeämpää, että he saisivat miehen, jolla olisi varallisuutta. Kuten kirjassa mainitaan: “Herra Bennetin omaisuus käsitti miltei yksinomaan maatilan, josta hän sai kahdentuhannen punnan vuositulot. Kovaksi onneksi hänen tyttärilleen se oli sääntöperintötil, joka herra Bennetin jälkeen miespuolisten perillisten puuttuessa siirtyisi erään etäisen sukulaisen haltuun.” (s.27)
Jos pelkästään se, että oli nainen tämänaikaisessa yhteiskunnassa ei tuonut elämään tarpeeksi haasteita ja hankaluuksia, lisäsi sitä perinnön puute. Ja tämä puute vain sen takia kun on nainen. Voi vain kuvitella, kuinka suuret paineet naisilla oli tuohon aikaan, jos ei ollut aviomiestä eikä myöskään omaisuutta, jolla elättää itsensä.
“Minä jo aloin toivoa, että jompikumpi teistä olisi hankkinut itselleen miehen ennen kotiintuloaan. Janesta tulee kohta vanhapiika. Hän on melkein kahdenkymmenenkolmen! Hyvänen aika, kuinka häpeäisin, ellen olisi naimisissa ennen sitä.” (Ylpeys ja ennakkoluulo s. 187)
Tämän lausahduksen sanoi Bennettien perheen toinen nuorimmista tyttäristä Lydia ja ilmaisusta käy hyvin ilmi sen ajan ajattelumalli, siitä, mitä naisen tulisi tehdä elämällään. Kaksikymmentäkolme vuotias ei kuulosta kovin vanhalta, varsinkin kun miettii naimisiinmenoa. Ja tuohon aikaan se oli vielä hyvin häpeällistä, jos sen ikäisenä ei ollut naimisissa. Mutta naisten tehtävähän on vain mennä naimisiin ja saada lapsia, eikö niin? Sitä mieltä yhteiskunta oli. Ja se oli oletus siitä, mitä naiset tekisivät. Tämä on niin hullua kuvitella, minkä takia nainen ei saisi itse päättää siitä milloin ja kenen kanssa menee naimisiin, vai meneekö ollenkaan naimisiin. Jos elämä olisi sellaista kuin se oli siihen aikaan, kun tämä teos kirjoitettiin, monien lukioikäisten tyttöjen mielessä ei olisi ylioppilaskirjoitukset ja jatko-opinnot. Ei, se mikä mielen päällä on, niin on naimisiinmeno ja aviomiehen löytäminen.
Teos oli lukukokemuksena erittäin mielenkiintoinen ja tapa, jolla se oli kirjoitettu teki sen lukemisen mukavaa ja mukaansatempaavaa. Kaikki teoksen hahmot olivat erilaisia, ja heillä oli useita eri puolia. Teoksen aiheesta oli hyvin mielenkiintoista lukea erilaisen yhteiskunnan ja aikakauden kannalta. Teos on kuitenkin kirjoitettu yli 200 vuotta sitten ja sen ajan maailma poikkeaa niin paljon siitä, millainen maailma on nykyään ja millainen on elämä naisena nykyaikana. Teos herättää ajatuksia siitä, mitä kaikkea nykyään me naiset voimme ja pystymme tekemään elämällämme, jollaisia mahdollisuuksia kirjan naishahmoilla ei ollut ollenkaan. En voisi kuvitellakaan, millaista olisi elää elämäänsä täysin toisesta ihmisestä riippuvaisena, ilman omaa omaisuutta, vailla vaihtoehtoa valita omasta tulevaisuudestaan.
Kirja oli aivan mahtava ja hyvin kirjoitettu ja suosittelen sen lukemista kaikille, keitä kiinnostaa elämä ja yhteiskunta 200:n vuoden takaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti