Tuntematon sotilas, Väinö Linna
“Niinkuin hyvin tiedetään, on Jumala kaikkivaltias, kaikkitietävä ja kaukaa viisas.”
Väinö Linnan romaani Tuntematon sotilas (1954) on tunnetuimpia suomalaisia teoksia, jonka henkilöt ja tapahtumat ovat monelle tuttuja. Kirja kuvaa jatkosotaa realistisesti yhden konekiväärikomppanian näkökulmasta. Kirja käsittelee myös sodan raakuutta sekä henkilöiden välistä veljeyttä. Kirjan tärkeitä teemoja ovat sota ja kuolema.
Kirja mainitsee useita henkilöitä, mutta keskeisimmät henkilöt ovat konekiväärikomppaniaan kuuluvat Koskela, Hietanen, Rahikainen, Rokka, Vanhala, Lehto ja Lahtinen. Miehet tulevat eri puolilta Suomea ja jokaisella on oma persoonallinen murteensa, esimerkiksi Hietanen puhuu Turun murteella ja Rokka puhuu karjalan murteella. Kullakin henkilöllä on myös omat arvonsa ja tapansa, jotka tulevat esiin kirjaa luettaessa. Osa päähenkilöistä joutuu kokemaan rankkoja kohtaloita esimerkiksi Lehto menehtyi ammuttuaan itseään suuhun ja Hietanen menetti silmänsä. Kirjan kertoja vaihtelee minä- ja kaikkitietävän kertojan välillä. Monet repliikit kuten “hakkaa päälle pohjan poika” ja “ei saa jäädä tuleen makaamaan” ovat kaikille tuttuja.
Tapahtumat sijoittuvat pääosin Laatokan Karjalaan ja Syvärille. Miljöö on ajoittain karu, esimerkiksi asemasotavaiheessa taistelukentällä kuvataan ruumiita ja korsuissa on rottia. Miehet joutuvat usein olemaan ankeissa olosuhteissa kuten marssimaan vesisateessa ja kohtaamaan ruumiita ja kuolemaa. Talvisin ongelmana on kylmyys ja lumi.
Vastakkainasettelua ilmenee erityisesti sotamiesten ja upseerien välillä. Upseerit arvostavat sotilaallisia arvoja kuten kuria ja kuuliaisuutta. Sotamiehet taas pitävät upseerien touhuja ja koko sotaa älyttöminä. Poikkeuksena on Koskela, jota miehet kunnioittavat. Hankaluuksiin tottelemattomuudesta joutuu erityisesti Rokka. Vastakkainasettelua ilmenee myös suomalaisten ja venäläisten välillä. Suomalaisia sotilaita ja heidän tekoja ihannoidaan. Venäläisiä taas ajanmukaisesti ryssitellään ja vähätellään. Päähenkilöt paheksuvat venäläisten tapaa kohdella tasitelutovereitaan, joka poikkeaa suomalaisten tavasta, jossa kaveria ei jätetä.
Kunkin sodassa kuolleen päähenkilön kuolema kuvailtiin tarkasti. Osa menehtyi sodan alkuvaiheessa ja osa perääntymisvaiheessa. Sota lähensi miehiä, jonka takia kuolema oli raskas paikka jokaiselle. Asemaa ei jätetty edes kuoleman uhalla, mikä kuvastaa sodan tärkeyttä; Suomen pelastamista. Mieleenpainuvin oli Hietasen menehtyminen. Kuolema oli miehille arkipäivää, joka vaikutti heihin. Sodan loppuvaiheessa osa miehistä synkistyi ja vakavoitui. Kuoleman käsittelemisessä sekä taisteluhengen ylläpitämisessä auttoi miesten huumori ja sisu. Osasivat miehet pitää hauskaakin. Mannerheimin syntymäpäivän juhlinnat kuvaa suomalaisten tyypillistä alkoholin käyttöä, jossa meno yltyy railakkaaksi.
“Mikäs se siel pulisoo? Poikahan se vaan siel juttelee.”
Sodan järjettömyyttä kuvaa teloituskohtaus, jossa kaksi suomalaista sotilasta tuomitaan ammuttavaksi. Myös sodan perääntymisvaiheessa Karjula ampuu varoitukseksi yhden suomalaisen sotilaan. Järjettömyyttä kuvaa myös sodan loppuvaiheen miehiä vallinnut toivottomuus. Sotakalustus oli lopussa, menetyksiä oli ollut paljon ja Neuvostoliiton suurhyökkäys painoi raskaasti päälle.
Ilmestyessään Tuntematon sotilas jakoi mielipiteitä ja sai kritiikkiä erityisesti upseereilta ja muilta johtoasemassa olevilta henkilöiltä. Heidän mukaansa se antoi virheellisen kuvan historiasta. Toisaalta se sai myönteistä palautetta sen realistisen kuvauksen myötä. Nykyään kirjan merkitys suomalaisille on suuri ja sitä voi pitää kunnianosoituksena sotaveteraaneja kohtaan.
Kirja oli helppo lukea ja sen aihe ja teema ovat mielenkiintoisia. Henkilöhahmot ovat ovat hyvin luotuja ja jokainen tuo tarinaan oman vaikutuksensa. Lopetus “aika velikultia” jättää hyvän mielen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti