Viimeinen Atlantis ja Fahrenheit 451

 Synkkiä tulevaisuudenkuvia

Fahrenheit 451 on Yhdysvaltalaisen huippukirjailija Ray Bradburyn dystopia-aiheinen -romaani (Rauman kirjapaino 1975), joka on julkaistu vuonna 1953 Yhdysvalloissa ja suomeksi sen on kääntänyt Juhani Koskinen vuonna 1966. Kirjan tarina vetää lukijansa Yhdysvaltoihin synkkään ydinsodan ajalle, noin 1990-luvun loppuun. 

Teoksen päähenkilönä toimii palomies Guy Montag, jonka tehtävänä ei ole sammuttaa tulipaloja, vaan sytyttää ne. Hän ei kerro kirjan tapahtumia, vaan kirjassa on kaikkitietävä kertoja. Kirjan miljöö on Yhdysvalloissa sijaitseva ”kaupunki”, koska paikan oikeaa nimeä ei koskaan mainita. Bradbury luo kammottavan kuvan tulevaisuudesta, joka alkaa jo vaikuttaa oikealta elämältä. Kaikki tavoittelevat vain omaa etuaan. Ketään ei kiinnosta yhteinen hyvä. Kuulostaa melko tutulta. Kirjassa Yhdysvaltojen hallitsijat ovat tylsyttäneet kansalaisten ajatukset ja mielen pelkällä roskaviihteellä. Yhteiskunta ei salli kirjojen lukemista, jotta ihmiset eivät pystyisi ajattelemaan itse ja pysyisivät mahdollisimman typerinä. Ihmiset vaan tuijottavat kotonaan suuria “seiniä”, joissa vilkkuu ja välkkyy koko päivän pelkkää turhaa viihdettä, jolla tyydyttää ihmisiä. Kaikki on vain sekavaa sotkua, missään ei ole mitään järkeä. Kukaan ei puhu järkeä. Kaikki kertovat vain typeriä vitsejä ja lausahduksia. Jos ahdistaa, lähdetään hurjastelemaan maantielle. Jos joku jää alle, on se oma vika, koska tuli eteen. Jos joku pitää omassa kodissaan kirjoja, poltetaan hänen talonsa palomiesten toimesta. Joka päivä poltetaan vähintään kaksi taloa. Kirjan muita hahmoja ovat muun muassa Montagin vaimo Millie, nuori tyttö Clarisse McClellan, palopäällikkö Beatty ja vanha mies Faber.

Viimeinen Atlantis taas on Suomalaisen monitaitaja Antti Hyyrysen kirjoittama dystopinen romaani, joka on julkaistu 2020. Romaanin on kustantanut Like-kustannusyhtiö ja se on painettu Otavan kirjapainossa, Keuruulla. Teos on saanut pääosin positiivisen vastaanoton sekä kriitikoilta, että tavalliselta kuluttajalta. Kirjaa on kehuttu jopa loistavaksi verrattuna siihen, että se on Hyyrysen esikoiskirja.  Kirjan tarinassa seurataan virolaistaustaisen Tobeas Seinurin matkaa Japanista Eurooppaan ja Suomeen tapaamaan isäänsä, jonka oli nähnyt viimeeksi vuosikymmen sitten. Tarina on dystopinen eli kertoo tulevaisuudesta ja yhteiskunnallisista vaaroista ja uhkista. Tämän hetkiseen maailmantilanteeseen teos sopii pelottavan ajankohtaisesti, sillä siihen liittyy suuressa roolissa oleva globaali pandemia. 

Kirjan päähenkilöinä toimii aiemmin mainittu Tobeas ja hänen lisäksi tarinassa seikkailevat Tobeaksen ystävä ja liikekumppani Junio sekä lentoemäntä Athina. Miljöönä eli tapahtumapaikkoina teoksessa toimivat Tobeaksen asuinmaa Japani ja sen pääkaupunki Tokio, muutamia välietappeja Euroopassa, kuten Portugali ja Islanti sekä Tobeaksen alkuperäinen päämäärä, Suomessa sijaitseva suurkaupunki Oulu. Tarina on kerrottu lähes poikkeuksetta nykyhetkessä ja kaikkitietävän kertojan perspektiivistä, sillä kertoja osaa selittää henkilöiden tekemisiä ja ajatuksia täydellisesti. Ainoana poikkeuksena kertojan rooliin on hetki kirjan lopussa, jolloin lukija nerokkaasti sujautetaan hetkellisesti nimettömän minä-kertojan rooliin. Teoksen voi päätellä sijoittuvan lähitulevaisuuteen, sillä Tobeaksen kerrotaan olevan keski-ikäinen tapahtumien aikaan ja hänen syntymävuotensa kerrotaan olevan 2010. Tapahtumia kerrotaan kirjassa todella yksityiskohtaisesti ja monesti todella lyhyeen tarinan ajanjaksoon voi kulua jopa 10 kirjansivua. Myös aikahypyt ovat kirjassa yleisiä, sillä välillä tarinassa saatetaan hypätä ajassa kaksi viikkoa eteenpäin. Suurimmat teoksen ristiriidat sijoittuvat pääosin teoksen loppuun, kun esimerkiksi Tobeas ja Athina riitelevät siitä, mihin he jatkavat matkaa lähdettyään Islannista. 

Molempien kirjojen aiheena on dystopia eli synkkä tulevaisuuden kuvitelma Molemmat kirjat sijoittuvat tulevaisuuteen, vaikka Fahrenheit 451 -kirjan vuodeksi on sanottu 1990-luvun loppu. Sen tarina kuitenkin on tulevaisuudesta, ydinsodan ajasta. Molemmat teoksista kuvaavat tulevaisuutta synkkänä ja maailmanloppua lähestyvänä.

 Eroavaisuuksina kirjan tulevaisuuden kuvissa on se, että Fahrenheit 451 -kirjan uhkakuvana on ydinsota ja sen aiheuttamat vahingot kun taas Viimeinen Atlantis -kirjassa uhkana on ilmastonmuutos ja muut ihmiskunnan itse aiheuttamat katastrofit. Tämä luultavasti johtuu kirjojen julkaisuajankohdasta, sillä Fahrenheit 451:n julkaisuvuonna 1953 ei ajankohtaisena aiheena olleet ilmastonmuutos tai globaalit pandemiat, vaan edellä mainittu ydinsota ja hallituksen kyseenalaiset toimet kansaa kohtaan. Viimeinen Atlantis taas käsittelee tämän hetkisiä ongelmia ja luo niistä uhkakuvia tulevaisuuteen.  

Molemmissa kirjoissa päähenkilöllä ei ole valtaa juuri ollenkaan. Fahrenheit 451 -kirjassa Guy Montag haluaa tietää miksi kirjoja ei saa lukea ja siksi hän varastaa ja lukee niitä. Hän haluaa tietää miksi kirjat ovat kiellettyjä, mutta ei saa vastauksia mistään, koska koko yhteiskunta ja Yhdysvaltojen hallitsijat ovat kieltäneet kaiken kirjallisuuden. Viimeinen Atlantis -kirjassa Tobeas haluaa päästä isänsä luo Suomeen, mutta isommat tahot kieltävät matkustamisen Suomeen, joten Tobeaksen vaihtoehdot ovat vähissä.

Fahrenheit 451 lukukokemuksena mielenkiintoinen ja hyvä. Kirjan lukeminen herätti pohdintaa ja se sai mielikuvituksen liikkeelle. Kirjan lukeminen sai pohtimaan oikean elämän ja kirjan tapahtumien yhtäläisyyksiä. Kirjan lukeminen oli pääosassa helppoa, mutta joskus kirjailijan käyttämät termit ja sanat eivät ihan auenneet. Kirjan henkilöt olivat todellisen tuntuisia ja uskottavia. Kirja sai ajattelemaan nykyajan elämää ja sivistyksen puutetta yhteiskunnassamme. Se sai myös pohtimaan millainen tulevaisuutemme tulee olemaan. Hyvää teoksessa oli juoni ja sen kuvitelma tulevaisuudesta. Huonoja puolia teoksessa ei juurikaan ollut, mutta ehkä kirjan pituus olisi voinut olla hieman pidempi.

Viimeinen Atlantis romaanista jäi henkilökohtaisesti hyvä maku suuhun. Se oli mielekästä ja helppoa luettavaa, mutta siitä ei siltikään tullut mieleen lasten kirjojen kieli. Mielestäni kirja on siis täydellisen sopiva juuri yläkoulu- ja lukioikäisille nuorille, ja miksei myös vanhemmillekkin. Tarina luo mielestäni hyvin erikoisen ja uuden kuvan yhteiskunnan tulevaisuudesta. Se kertoo tulevaisuuden asiat todella synkkänä ja siten, kuin maailma olisi menossa kohti tuhoa ja nimenomaan ihmiskunnan tekojen seurauksena. Teos todella laittoi miettimään tulevaisuuden näkymää, vaikkakaan en usko tulevaisuuden olevan aivan yhtä synkkä kuin mitä kirjassa esitetään. Teoksen hyvinä puolina pidän sen ajankohtaisuutta ja esimerkiksi sitä, miten se käsittelee ilmastonmuutosta, mielenkiintoista tarinaa sekä hyvää lukukokemusta, joka kirjan luettuaan sai. Huonoja puolia teoksessa ei juurikaan mielestäni ollut, mutta jos joku asia täytyy sanoa, olisi se varmasti juonen liiallinen sekavuus ja se, että lukijana joutuu välillä palaamaan lauseita taaksepäin tarkistamaan mitä edellisessä virkkeessä sanottiin. Nämä ongelmat eivät kuitenkaan ole millään lailla vakavia ja kaikinpuolin teos on todella onnistunut varsinkin Hyyrysen esikoisromaaniksi.  

Taavetti ja Veli-Matti