J.P. Hannikainen- Kuinka sydän pysäytetään

                                                             Kuinka sydän pysäytetään 

todentuntuista ja raakaa fiktion ja faktan kuvausta historiallisista ajoista

JP Koskisen kirjoittama vuonna 2015 julkaistu Kuinka sydän pysäytetään ei ainoastaan kuvaa sotaa ja sen raakuutta, vaan kertoo samalla henkilötarinaa mielipiteitä herättävästä Juho Kivilaaksosta, joka vie lukijan aina Suomen sisällissodan vankileiriltä talvisodan ratkaisun hetkiin. Koska useat kirjan tapahtumat kuvaavat tositapahtumia, tuntuu kirjan keskiössä oleva fiktiivinen henkilö Kivilaaksokin ajoittain todella aidolta ja hänen rooli on saatu kirjaan niin hyvin sisään, että välillä unohdin hänen olevan vain tarinaan keksitty hahmo. Koko kirja perustuukin paljon Juhon ympärille, joka on kirjan alkaessa nuori poika ja joka isänsä jalanjäljissä ryhtyy sotilaaksi, saa sotilasarvokseen vänrikki ja lopulta päätyy sotamarsalkka Mannerheimin epäviralliseksi avustajaksi ja neuvonantajaksi.

Teoksessa miljööt vaihtelevat paljon, mutta kaikki eri miljööt ovat kirjan tarinan kannalta olennaisia, sillä ne ovat merkittäviä Suomen talvisodan syttymiseen ja kulkuun, jota kirjassa käsitellään. Välillä kirjassa ollaan vuoden 1935 Natsi-Saksassa katsomassa Saksan maassa tuolloin tapahtuneita julmuuksia ja vääryyksiä, välillä Moskovassa erilaisissa illanvietoissa ja tiiveissä keskusteluissa arvostettujen miesten kesken, välillä Ruotsissa ja paljon ihan täällä Suomessakin, esimerkiksi Mikkelissä ja Helsingissä. Kirjassa isona miljöönä toimii myös sotarintamat ja sotataistelut, kuten Karjalan Kannas. Niissä päästään sotaa hyvin lähelle, ja kuvataan oikeasti tapahtuneita taisteluita niiden oikeilla tapahtumapaikoilla, kuten Raatteen tien taistelua tarkasti ja henkeäsalpaavasti. 

Koska sota ei synny hetkessä ja sitä pohjustaa usein monen monta tekijää, vaihtelevat kirjan aikasuhteet eri aikoina tapahtuvien tapahtumien mukana. Myös, koska kirja kulkee paljon Juhon mukaan, alkaa se Juhon nuoruudesta jo vuodesta 1913 ja kulkee Juhon mukana monia vuosia eteenpäin aina vuoteen 1940 asti. Välillä kirjaa luettaessa aikaa saatettiin pompata eteenpäin jopa parilla vuodella, minkä takia saattoi kestää aina vähän aikaa tajuta, missä mennään ja miksi Juho oli edistynyt elämässään yhtäkkiä niin paljon kuin olikin edistynyt. Kuitenkin se toi myös vaihtelevuutta, kun esimerkiksi kirjan alkupuolella Juhon tarinaa kuvanneiden kappaleiden välissä tuotiin jo lyhyitä pätkiä esiin vasta kirjan loppupuolella käsitellystä itse talvisodasta. 

Kirjan aiheita ovat elämäntarina ja sota, joita kuvataan kumpaakin melko tarkasti ja hyvin kuvaavasti. Koska Juho toimii itse kertojana, hänen tunteista ja ajatuksista saadaan paljon selville ja joiden mukana pääsee hänen ajatusmaailmaansa mukaan. Ja koska Juho on niin arvovaltainen henkilö, päästään hänen mukanaan keskusteluihin ja tapaamisiin, jotka sitten antavat itse ilmi tilanteen missä ollaan menossa esimerkiksi Suomea uhkaavan sodan suhteen. Lukiessa kirjaa saa siis tietää Juhon kautta paljon taustaa siitä, miten eri tapahtumiin päädytään. 

Sotaa puolestaan on kuvattu hyvin aidosti, ja koska Juho on kirjassa itse rintamalla, on sitä kuvattu itse sotaa käyvän silmin. Sen myös huomaa kirjasta, sillä Juhosta huomaa, että hän tietää mistä puhuu ja sotaa on kuvattu juuri niin raakana ja epäinhimillisenä kuin se oikeasti on. Koska kirjan sotatilanteet olivat niin aidon tuntuisia, tuntui niitä lukiessa olo hyvin jäätävältä ja jopa ahdistuneelta. Ajattelinkin kirjaa lukiessani, kuinka hirveää on oikeasti ollut olla sodassa, mutta kuten kirjassa Juho vastasi eräälle autonkuljettajalle tämän annettua oman mielipiteensä helvetistä: “Rintamaan verrattuna sinun helvettisi vaikuttaa taivaalta” en kaikesta sodasta lukemastani huolimatta oikeasti voi tietää sodan todellista karmeutta. Siis monet kirjan sotaan liittyvät kohtaukset ja asiat ovat tositapahtumiin perustuvia ja se kuvaa paljon todellisia asioita sodassa, esimerkiksi talvisodan henkeä, Lottien panosta sotaan ja sodan aiheuttamaa köyhyyttä. Kirjassa sanottu lause “--Tuolla tapellaan, kaverit tarvitsevat apua.--” kuvastaa juuri sitä, miten suomalaiset yhtenäistyivät sotaan eivätkä jättäneet yhtään miestä oman onnensa nojaan. Lisää faktaa kirjaan tuo erilaiset talvisodan aikana julkistetut artikkelit ja tekstit, jotka ovat lisätty kirjaan kappaleiden väliin kuvina. Mielestäni ne olivat todella mielenkiintoisia, sillä niistä näki mitä esimerkiksi muualla maailmassa ajateltiin Suomen talvisodasta. 

Teos on julkaistu talvisodan muistopäivänä, eli 13.3 vuonna 2015. Mielestäni julkaisuajankohta on osuva, kun se on ajoitettu juuri tuolle päivälle ja antaa kirjasta sellaisen kuvan, että se on haluttu kirjoittaa juuri talvisodan kunniaksi ja muistelemiseksi sekä, että se pidettäisiin mielessä vielä monia kymmeniä vuosia sen tapahtumisen jälkeen. Uskon, että niin kirjan julkaisuvuotena kuin nykypäivänäkin kirjaan suhtaudutaan sodan kannalta kunnioittaen ja kiitollisena siitä, mitä talvisodassa tehtyjen uhrausten vuoksi Suomessa saatiin säilyttää. 

Lukukokemuksena kirja oli mielenkiintoinen ja herättävä, sillä se sai ajattelemaan sotaa ja kaikkea siellä tapahtuneita hirveyksiä ja urotekoja. Se muistutti myös samalla historian rankoista ajoista, kuten Natsi-Saksasta ja Suomen sisällissodasta sekä sai ylipäätään miettimään sitä, miten erilaista elämä on ollut vaikkapa sodan aikana. Historiasta lukeminen havahdutti siihen, kuinka nykypäivänäkin tapahtuu eri puolella maailmaa talvisotaan rinnastettavissa olevia asioita, kuten terrori-iskuja ja muita sotia. Kirja muistutti, kuinka sota ei tässäkään hetkessä ole mahdotonta ja kuinka liian monet ihmiset joutuvat kokemaan niitä asioita edelleen, joista minä vain pääsen lukemaan ja muistelemaan kuinka sodat olisivat jo historiaa. Tykkäsin kirjaa lukiessani siitä, kuinka sieltä oli mahdollista bongata jo oppimiani asioita talvisodasta sekä tunnistaa erilaisia todellisia henkilöitä mutta myös siitä, kuinka lukiessa oppi samalla paljon uusia asioita historiasta.