Kun aika loppuu on Elina Hirvosen romaani, joka on julkaistu vuonna 2015. Kirja on fiktiivinen. Se kertoo Anttilan perheen jäsenistä johon kuuluu vanhemmat Erik ja Laura sekä lapset Aslak ja Aava.
Kirjassa aika ei etene tasaisesti alusta loppuun. Kirjan tapahtuma-aika hyppelee todella paljon. Kirjassa kerrotaan ajasta jolloin Aslak ja Aava olivat lapsia, sekä ajasta jolloin he ovat aikuisia. Kirjan “pääaika” , on se aika jossa Aslak ja Aava ovat aikuisia. Juoni kulkee tämän ajan mukaan. Ne hetket kirjassa joissa Aslak ja Aava ovat lapsia, ovat takaumia. Kirjassa on myös muita takaumia kuin Aslakin ja Aavan lapsuus. Takaumilla annetaan taustatietoa kirjan tapahtumille, kerrotaan mitä on ollut ennen niitä tapahtumia. Kirjassa on välillä minäkertoja ja välillä kaikkitietävä kertoja. Minäkertojan roolissa on aina joko Laura tai Aava. Päähenkilö Aslak ei ole kertaakaan kertojana. Kirjan tapahtumat tapahtuvat Helsingissä sekä Afrikassa jossa Aava on aika-ajoin töissä lääkärinä. Kirjan tapahtuma-aika on jonkin verran tulevaisuudessa, mutta kirjassa ei kerrota mikä vuosi on.
Kirja kertoo Anttilan perheen jäsenistä. Juoni rakentuu päähenkilö Aslakin ympärille ja hänestä kerrotaan kaikista eniten. Kirjassa kerrotaan myös paljon Laurasta ja Aavasta. Kirjassa on esimerkiksi kokonainen kappale, jossa kerrotaan vain Aavasta kun hän työskentelee Afrikassa. Aslakin ja Aavan isä Erik ei ole niin keskeinen henkilö. Hän kyllä esiintyy kirjassa aika paljon, mutta hänestä ei kerrota niin paljoa eikä hänen olemassaolo vaikuta juonen kulkuun. Kirjan teema on ilmastonmuutos. Laura Anttilan työhön kuuluu se että hän puhuu ihmisille ilmastonmuutoksesta. Toinen teema kirjassa on kiusaaminen ja erilaisuus. Aslak on lapsesta asti ollut erilainen kuin muut ja häntä kiusattiin koulussa. lImastonmuutos on hänestä vakava asia. Hän haluaa itse vaikuttaa ilmastonmuutoksen torjumiseen. Hän myös tykkää eläimistä todella paljon. Hän ryhtyi hyvin pienenä kasvissyöjäksi.
Kirjassa yhtenä vastakkainasetteluna on Aslakin ja Aavan eriaisuus keskenään. Aslak on yksinäinen ja sisäänpäin kääntynyt. Aava taas on sosiaalinen ja hänellä on paljon kavereita. Aavaa ei myöskään kiinnosta iImastonmuutos samalla tavalla kuin Aslakia. Erikiä ei myöskään kiinnosta ilmastonmuutos yhtä voimakkaasti kuin Lauraa. Laura ei alunperin edes olisi halunnut saada lapsia sillä hänen mielestä maaiImassa oli jo liikaa ihmisiä jotka tuhoavat maapaIloa. Erik taas halusi lapsia ja tästä asiasta heille tuli hankala tilanne.
Yksi asia kirjassa on aika outo. Kirjassa on kohtaus jossa Aslak kävelee äitinsä kanssa kohti koulua ensimmäisenä koulupäivänään. Kun koulualue lähestyy, Aslak huomaa että kukaan muu ei kävele kahdestaan äitinsä kanssa. Kakkosluokkalaiset ja vanhemmat menevät yhdessä kavereidensa kanssa ja ykkösluokkalaisilla on oman äitinsä lisäksi mukana kaveri ja tämän äiti. Aslak on ainoa joka on kahdestaan äitinsä kanssa. Kirjantekijä haluaa tällä korostaa Aslakin yksinäisyyttä ja erilaisuutta. Tällä asialla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Suurin osa ykkösluokkalaisista menevät ensimmäisenä päivänä kouluun kahdestaan isän tai äidin kanssa ja suurimmaksi osaksi kaikki vanhemmat oppilaat menevät kouluun yksin, ei samaa matkaa kaverinsa kanssa. Eli siinä miten Aslak meni kouluun, ei ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa.
Kokonaisuudessaan kirja oli ihan hyvä. Alussa kirja tuntui vähän oudolta ja sekalaiselta. Tapahtuma-aika hyppeli koko ajan ja juoneen oli hankala päästä kiinni. Kun kirja eteni, alkoi juoni kuitenkin hahmottua ja aloin ymmärtää, miksi kirjaan oli laitettu niin paljon takaumia. Kirja on hyvä kannanotto ilmastonmuutokseen ja kiusaamiseen. Kirjan tapahtumat ovat sen verran kaukana tulevaisuudessa, että ilmastonmuutos näkyy jo paljon voimakkaampana kuin nykyaikana.
Kirjassa aika ei etene tasaisesti alusta loppuun. Kirjan tapahtuma-aika hyppelee todella paljon. Kirjassa kerrotaan ajasta jolloin Aslak ja Aava olivat lapsia, sekä ajasta jolloin he ovat aikuisia. Kirjan “pääaika” , on se aika jossa Aslak ja Aava ovat aikuisia. Juoni kulkee tämän ajan mukaan. Ne hetket kirjassa joissa Aslak ja Aava ovat lapsia, ovat takaumia. Kirjassa on myös muita takaumia kuin Aslakin ja Aavan lapsuus. Takaumilla annetaan taustatietoa kirjan tapahtumille, kerrotaan mitä on ollut ennen niitä tapahtumia. Kirjassa on välillä minäkertoja ja välillä kaikkitietävä kertoja. Minäkertojan roolissa on aina joko Laura tai Aava. Päähenkilö Aslak ei ole kertaakaan kertojana. Kirjan tapahtumat tapahtuvat Helsingissä sekä Afrikassa jossa Aava on aika-ajoin töissä lääkärinä. Kirjan tapahtuma-aika on jonkin verran tulevaisuudessa, mutta kirjassa ei kerrota mikä vuosi on.
Kirja kertoo Anttilan perheen jäsenistä. Juoni rakentuu päähenkilö Aslakin ympärille ja hänestä kerrotaan kaikista eniten. Kirjassa kerrotaan myös paljon Laurasta ja Aavasta. Kirjassa on esimerkiksi kokonainen kappale, jossa kerrotaan vain Aavasta kun hän työskentelee Afrikassa. Aslakin ja Aavan isä Erik ei ole niin keskeinen henkilö. Hän kyllä esiintyy kirjassa aika paljon, mutta hänestä ei kerrota niin paljoa eikä hänen olemassaolo vaikuta juonen kulkuun. Kirjan teema on ilmastonmuutos. Laura Anttilan työhön kuuluu se että hän puhuu ihmisille ilmastonmuutoksesta. Toinen teema kirjassa on kiusaaminen ja erilaisuus. Aslak on lapsesta asti ollut erilainen kuin muut ja häntä kiusattiin koulussa. lImastonmuutos on hänestä vakava asia. Hän haluaa itse vaikuttaa ilmastonmuutoksen torjumiseen. Hän myös tykkää eläimistä todella paljon. Hän ryhtyi hyvin pienenä kasvissyöjäksi.
Kirjassa yhtenä vastakkainasetteluna on Aslakin ja Aavan eriaisuus keskenään. Aslak on yksinäinen ja sisäänpäin kääntynyt. Aava taas on sosiaalinen ja hänellä on paljon kavereita. Aavaa ei myöskään kiinnosta iImastonmuutos samalla tavalla kuin Aslakia. Erikiä ei myöskään kiinnosta ilmastonmuutos yhtä voimakkaasti kuin Lauraa. Laura ei alunperin edes olisi halunnut saada lapsia sillä hänen mielestä maaiImassa oli jo liikaa ihmisiä jotka tuhoavat maapaIloa. Erik taas halusi lapsia ja tästä asiasta heille tuli hankala tilanne.
Yksi asia kirjassa on aika outo. Kirjassa on kohtaus jossa Aslak kävelee äitinsä kanssa kohti koulua ensimmäisenä koulupäivänään. Kun koulualue lähestyy, Aslak huomaa että kukaan muu ei kävele kahdestaan äitinsä kanssa. Kakkosluokkalaiset ja vanhemmat menevät yhdessä kavereidensa kanssa ja ykkösluokkalaisilla on oman äitinsä lisäksi mukana kaveri ja tämän äiti. Aslak on ainoa joka on kahdestaan äitinsä kanssa. Kirjantekijä haluaa tällä korostaa Aslakin yksinäisyyttä ja erilaisuutta. Tällä asialla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Suurin osa ykkösluokkalaisista menevät ensimmäisenä päivänä kouluun kahdestaan isän tai äidin kanssa ja suurimmaksi osaksi kaikki vanhemmat oppilaat menevät kouluun yksin, ei samaa matkaa kaverinsa kanssa. Eli siinä miten Aslak meni kouluun, ei ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa.
Kokonaisuudessaan kirja oli ihan hyvä. Alussa kirja tuntui vähän oudolta ja sekalaiselta. Tapahtuma-aika hyppeli koko ajan ja juoneen oli hankala päästä kiinni. Kun kirja eteni, alkoi juoni kuitenkin hahmottua ja aloin ymmärtää, miksi kirjaan oli laitettu niin paljon takaumia. Kirja on hyvä kannanotto ilmastonmuutokseen ja kiusaamiseen. Kirjan tapahtumat ovat sen verran kaukana tulevaisuudessa, että ilmastonmuutos näkyy jo paljon voimakkaampana kuin nykyaikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti