Mies joka kuoli
Teoksessa käsitellään väkivaltaa traagisella, mutta humoristisella tavalla, joka ei kuitenkaan aina uponnut minuun.
Antti Tuomaisen vuonna 2016 julkaistussa teoksessa Mies joka kuoli kerrotaan tarina Jaakko Kaunismaan elämästä hänen näkökulmastaan tämän kuultua, että hänet on myrkytetty tappavasti, eikä elinaikaa enää juurikaan ole. Teoksessa Jaakko ei kerro kenellekään tilastaan, vaan selvittää oman murhansa keinoja kaihtamatta asuinkaupungissaan Haminassa. Pääepäiltyjä murhaan ovat Jaakon vaimo ja tämän rakastaja, joka työskentelee Jaakon ja hänen vaimonsa omistamassa sieniyrityksessä. Myös uudessa kilpailevassa yrityksessä on jotakin hämärää, jota Kaunismaa tutkii kirjan edetessä.
Kirjan aikana Jaakko, joka on aina tehnyt tutut ja turvalliset päätökset ja elänyt tasapaksua elämää, muuttuu uskaliaammaksi ja spontaaniksi joutuen vaikeisiin, jopa mahdottomiin tilanteisiin selvittäessään murhaansa. Kilpailevan yrityksen kolme työntekijää: Asko, Juhani ja Juhana ovat jatkuvasti vastakkain Kaunismaan kanssa tämän ensin murtauduttua heidän yrityksensä tiloihin. Juhani ja Juhana eivät ole fiksuja ihmisiä ja he käyttävät fyysistä voimaa puheen sijaan tuntiessaan negatiivisia tunteita. Tämän kohtalokkaan piirteen vuoksi molemmat heistä kuolevat kirjan aikana yrittäessään tappaa Kaunismaan. Kolmikon jäsenten kuolemien vuoksi Jaakko tutustuu myös Mikko Tikkaseen, yhteen Haminan poliiseista. Monien tapaamisten jälkeenkään Jaakko ei juurikaan valehtele Tikkaselle, mutta ei kerro myöskään koko totuutta tiedoistaan niihin tapahtumiin liittyen, joita Tikkanen tutkii.
Kirjassa käsitellään paljon väkivaltaa ja petoksia erilaisin tavoin vallan koomisesti, lopulta myös naurettavasti. Niiden muutaman päivän aikana, jotka kirjassa käsitellään Jaakko näkee vaimonsa harrastavan seksiä rakastajansa kanssa, syyllistyy murtoon, kahteen kuolemantuottamukseen, muuttaa yrityksensä dynamiikan täysin ja selvittää murhansa. Hän tekee sen kaiken jäätelön ja kokiksen aiheuttamien sokerihuurujen avulla. Jaakon, Tainan ja Petrin lisäksi yrityksen henkilöstöön kuuluu myös muun muassa Olli, Raimo ja Sanni. Muut ihmettelevät kovasti Jaakon jatkuvasti muuttuvaa käytöstä, mutta ovat niin häkeltyneitä muutoksesta Kaunismaan luonteessa, etteivät aluksi osaa reagoida tilanteeseen mitenkään.
Kirjan aikana selviää, miten vahva side päähahmolla on yritykseensä. Kuolemaa silmiin katsoessaan ihminen näkee usein, mikä on itselleen tärkeää. Kaunismaalle tärkeintä on hänen yrityksensä. Uskon, ettei kenelläkään meistä ole todellista tietoa itsellemme tärkeistä asioista, ennen kuin aika on vähissä. Uusi perspektiivi saa varmasti jokaisen toimimaan toisin ja muuttamaan asioiden tärkeysjärjestystä. Jaakko, joka on ollut aina mukava ja vähän naiivi oppii nopeasti juonimaan ja toimimaan vaimonsa selän takana näyttämättä ulospäin uusia tunteitaan tätä kohtaan. Se onkin hyvä, koska tarinan edetessä huomataan, että sen lisäksi, että vaimo antaa erityisetuuksia yrityksen auton kuskille, hänellä on myös omat suunnitelmansa yrityksen suhteen. Jo pelkästään näiden syiden johdosta ei ole mikään ihme, että Jaakko uskoo melkein koko kirjan ajan, että Taina, hänen vaimonsa, olisi hänen murhaajansa.
Normaali rauhallinen yhteiskunta ja elämä muuttuu kirjan aikana radikaalisti. Ruumiita raahatessaan, tai metsässä japanilaisia varjostaessaan Kaunismaa on jatkuvasti henkihieverissä myrkytyksen takia kuin maratonin juokseva kolera-potilas. Kirjassa kerrotaan todella epätodellisia tilanteita äärimmäisen vaikuttavasti. Vaikkei ikinä uskoisi, että sellaisia asioita voisi tapahtua, niihin kuitenkin alkaa uskomaan lukiessaan kirjaa. Esimerkiksi kirjan alkupuolella Juhani suuttuu Jaakon murtauduttua heidän yritykseensä ja koskettuaan tämän miekkaan niin, että jahtaa tätä murhamielessä. Tilanne kuitenkin eskaloituu takaa-ajon siirtyessä heinikkoiseen alamäkeen niin, että Juhani kaatuu miekkansa kanssa. Niimpä takaa-ajo päättyy miekan lävistäessä Juhanin kallon.
Tilanteita kuvatessa on käytetty paljon huumoria joka useimmiten naurattaa, mutta välillä kirjaa lukiessa kuitenkin tuntui, että kirjoittajalla meni vähän yli. Periskummallista kyllä, kuoleva mies pystyy kirjassa rämpimään metsässä ja varjostamaan asiakkaitaan, vaimoaan ja Petriä koko päivän samalla esittäen, ettei ole kaupungissa ollenkaan. Niimpä hän saapuu illalliselle, jolle häntä ei kaivattu. Kamalasta olostaan huolimatta päähenkilö kykenee puhumaan japanilaisille englantia tehden heidän kanssaan sopimusta, jonka Taina oli yrittänyt tehdä kaapatessaan yritystä itselleen Jaakon tietämättä. Samaan aikaan Jaakko kertoo suomeksi Tainalle mitä mieltä on hänestä ja haukkuu vaimoaan monin erilaisin sanoin. Illallinen kuitenkin päättyy lyhyeen, kun Taina ja Petri alkavat oksentaa. Heillä on samoja myrkytyksen oireita kuin Jaakolla. Tämä oli mielestäni koko kirjan ainut kohta, jossa kuvataan realistisesti niin fyysistä kuin emotionaalistakin väkivaltaa.
Kaikki käsitykset, mitä tarina on tähän mennessä antanut muuttuvat. Murhaaja ei olekaan Taina. Taina ja Petri ovat sen sijaan myös tulevia uhreja. Asian selvinnessä käy ilmi, että Jaakkoa ei olekaan tahalleen murhattu kylmäverisesti. Käykin ilmi, että Olli, yrityksen työntekijä, halusi vain tietää, että voiko keksien avulla myrkyttää ihmisen. Olli halusi vain tietää, että toimiiko myrkky, jotta sitten, kun hän saa kumppanin, hän voi tappaa kumppaninsa niin, ettei hän ikinä jää yksin. Olli oli myrkyttänyt Tainan ja Petrin nähdessään aviorikoksen omin silmin ja kuullessaan siitä Jaakolta. Mielestäni Jaakon murhan loppu selitys oli kerrassaan antiklimaattinen.
Kirjan lopussa antiklimatia jatkuu. Naurettavuus lisääntyy. En usko, että on realistista uskoa japanilaisen bisnesmiehen hyökkäävän miekalla sieniyrittäjän päälle metsässä, mutta voin toki olla väärässä. Tässä vaiheessa kirjaa kuitenkin heitin lopullisesti hanskat tiskiin. Kirja vaikutti aluksi todella mielenkiintoiselta ja mahtavalta, mutta mitä lähemmäs loppua pääsin, sitä huonommaksi kirja muuttui. Alku oli mahtava, mutta muuten kirja oli järjetön, epälooginen ja todella hermoja raastava. Oli kuitenkin hetkiä, kun toiveet nousivat pintaan, mitä jos tästä tarina paranee. Nauroin välillä tilanteille, mutta ne olivat todella absurdeja. Kirja herätti paljon ajatuksia. Lopulta kaikkien äärimmäisten kritiikkiä antavien ajatusten jälkeen tajusin, että niinhän elämä välillä todella toimii. Välillä tapahtuu paljon pahoja asioita vain yhden typerän ajatuksen johdosta. Välillä asiat, jotka sattuvat omalle kohdalle eivät liity mitenkään minuun. On olemassa yksinäisiä, älyttömän tyhmiä ja myös kieroja ja itsekkäitä ihmisiä. Niin elämä vain toimii.
https://www.hs.fi/kulttuuri/kirja-arvostelu/art-2000002925649.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti