Niina Repo - Vyöry

                                                 Vyöry

Kirja käsittelee aihetta mielenterveys erilaisella, ehkä jopa hieman pelottavalla tavalla.

            

Niina Revon vuonna 2018 julkaistussa mielenterveyttä käsittelevässä teoksessa Vyöry kerronta on normaalista poikkeavaa. Tarinaa kerrotaan ikään kuin kahdesta eri suunnasta pääosassa olevaan tapahtumaan nähden. Tapahtumaa kohti mennään takaumien kautta menneisyydestä, mutta joka toisessa kappaleessa tarinaa kerrotaan eteenpäin kohti tulevaisuutta. Kaikki tapahtumat paitsi erilaiset sivujuonet on kerrottu päähenkilö Sylvian näkökulmasta. Sivujuonet eivät kuitenkaan liity pääjuoneen oikeastaan mitenkään johtuen siitä, että ne ovat kaukana menneisyydessä tapahtuneita asioita.

Kirjan päähenkilö on Sylvia, joka tuntuu tarinan edetessä kohti loppua olevan hieman sekaisin. Yksi tärkeimmistä sivuhenkilöistä on hänen miehensä Rurik, joka ei ota vaimonsa juttuja tosissaan tai tue häntä niissä. Tämä ei kuitenkaan vähennä pariskunnan välistä rakkautta. Sylvian ja Rurikin lapset Rebecca ja Minni ovat myös tärkeä osa tarinaa. Rebecca on elämässä äitinsä unelmaa vaihto-opiskellessaan Chilessä, ja Minni on tavallinen kouluikäinen, iloinen ja asioista kiinnostunut lapsi. Tärkeässä roolissa on heidän lisäkseen perheeseen tullut vaihto-oppilas Karla, joka omaa joitain mielenterveydellisiä ongelmia ja vaikuttaa valehtelijalta. Tästäkin huolimatta Sylvia haluaa antaa Karlalle mahdollisuuden jäädä Suomeen. Myös perheen takkamestari ja naapuri ovat tärkeä osa juonen kulkua, vaikka heistä ei kerrota juuri mitään. Etenkin naapuri vaikuttaa Sylvian pään sisäisiin ajatuksiin erittäin paljon.

Kirjan miljöönä toimii perheen ja etenkin Sylvian unelmakoti, keltainen omakotitalo. Tarinan edetessä talo paljastuu kuitenkin aivan muuksi kuin unelmaksi. Tapahtumapaikkoina toimivat myös Sylvian työpaikka ja Chile, mutta keskeiset tapahtumat eivät tapahdu siellä. Tapahtumien kesto oli yhteensä noin puoli vuotta, mutta suurin osa tästä ajasta kerrottiin takaumien kautta menneisyydestä kohti kirjan nykypäivää. Niin sanottua normaalia nykyajassa olevaa kerrontaa oli vain muutaman viikon ajalta, jonka vuoksi sen kuvailu oli tarkempaa kuin takaumien. Valta yhteiskunnassa on selkeästi valtiolla eikä yksittäisten henkilöiden hyvinvoinnilla tai ajatuksilla ole niinkään väliä. Tämän huomaa esimerkiksi siitä, että Sylvia soittaa poliisille useita kertoja häiriköivästä naapurista ja murhaepäilystään, mutta poliisi tai muutkaan tahot eivät ota asiaa kuuleviin korviinsa.

Kirja kuvaa aihetta mielenterveys tarkasti, mutta todella ennalta arvaamattomasti. Tarinan alussa on vaikeaa tietää kenellä on mielenterveysongelmia, mutta edes loppua kohti mennessä sitä voi olla vaikea hahmottaa. Tämä vahvistaa selkeästi nykyäänkin keskustelussa olevaa aihetta siitä, että koskaan ei voi tietää miten muilla ihmisillä oikeasti menee. Kirjassa tulee esille useiden ihmisten näkökulmat, joten kokonaiskuva aiheesta rakentuu suhteellisen hyvin. Mielenterveysongelmat käydään läpi sairastavan näkökulmasta sivuten myös terveen ihmisen näkökulmaa. Tämä voi avartaa näkemystä siitä, millaista toisen osapuolen elämä tietynlaisissa tilanteissa on.  Kirjan avulla voi myös oppia ymmärtämään vastakkaisen osapuolen tunteita paremmin, jonka seurauksena mahdollisen tuen antaminen helpottuu. 

Kerronnassa on paljon juonta edistävää kerrontaa, mutta todella usein jäädään kuvailemaan etenkin päähenkilön henkilökohtaisia tunteita ja ajatuksia. Päähenkilön mietteet tulevat hyvin esille hänen kirjoittamissaan kirjeissä, jotka ovatkin suuressa roolissa kirjassa. Tunteiden ja ajatusten tarkka ja usein toistuva kuvailu auttaa ymmärtämään syitä toiminnan ja tekojen taustalla. Kerronnassa on paljon takaumia, jotka on naamioitu sivujuoniksi. Takaumat kertovat päähenkilön lapsuuden tapahtumista, mutta tämä selviää vasta aivan kirjan lopussa. Päähenkilön lapsuus selittää hyvin aikuisiän mielenterveysongelmia, mutta kirja ei tuo esille, että aina niihin ei löydy selkeää syytä. Kerronnan ansiosta lukija voi oppia ymmärtämään, että mielenterveysongelmista kärsivät eivät välttämättä ole aivan hulluja he vain ajattelevat asioita eri tavalla kuin terveet ihmiset. 

Konteksti vaikuttaa suuresti kirjan aiheuttamaan keskusteluun, sillä kirjan ilmestymisaika osuu juuri niille kohdille, kun mielenterveydestä on alettu puhua hieman avoimemmin. Tämän vuoksi kirja on voinut laskea kynnystä aloittaa keskustelua mielenterveydestä, ja jopa muuttaa joidenkin ihmisten käsitystä siitä. Mielenterveyttä käsitteleviä kirjoja on julkaistu lähivuosina paljon johtuen juurikin siitä, että aiheesta keskustellaan jatkuvasti enemmän. Esimerkiksi Ellen Strömbergin kirja Syyhy kertoo mielenterveydestä samalla tavalla kuin Vyöry. Henkilön ymmärrys omasta mielenterveydestään kasvaa tarinan loppua kohti mennessä. Harvoissa kirjoissa tarina kerrotaan esimerkiksi sairastavan henkilön läheisen näkökulmasta, joka olisi tärkeää kokonaiskuvan saamisen kannalta. 

Kirja antaa hyvän ja ainakin joiltain osin helposti ymmärrettävän kokonaiskuvan aiheesta. Vaikka päänäkökulma on mielenterveysongelmia sairastavalla tulevat myös muiden henkilöiden näkökulmat esille ainakin joiltain osin. Kokonaiskuva olisi kuitenkin vielä parempi jos kirjassa olisi kaksi päänäkökulmaa, esimerkiksi mielenterveysongelmia sairastavan ja hänen terveen läheisensä. Näiden kahden näkökulman lisäksi tärkeä näkökulma on myös aivan ulkopuolisen henkilön näkökulma mielenterveyttä sairastavasta. Tämä näkökulma tulee kirjassa esille päähenkilön perheen naapurin kautta, vaikka sitä ei välttämättä tajua heti. Joka tapauksessa kirja antaa hyvän käsityksen mielenterveyden tärkeydestä ja mielenterveysongelmien varjopuolista. 

Teos oli mielestäni suhteellisen helppolukuista ja ajatuksia herättävää luettavaa. Eniten ajatuksia herätti se, että koskaan ei voi tietää miten toisilla menee vaikka sitä kysyisikin. Mielenterveysongelmista kärsivän on helppo valehdella voinnistaan, jonka takia tarvittavaa apua ei välttämättä saa. Kirjan ennalta arvaamattomuus ja useat sivujuonet tekivät kirjasta mielenkiintoisen eikä sitä lukiessa tylsistynyt. Vaikka sivujuonet sekoittivat pääjuonen kulkua ne sitoutuivat lopussa yhteen ja selkeyttivät koko tarinan. Teoksessa useat avoimiksi jätetyt kohdat saivat mielikuvituksen laukkaamaan ja omia ideoita sekä ajatuksia heräsi jatkuvasti. 

Kirjassa yksittäisiä ihmisiä ei kuunneltu lähes ollenkaan, minkä ansiosta ymmärsin miten hyvin asiat oikeassa nykymaailmassa ovat. Varsinkin Suomessa ihmisiä kuunnellaan ja heitä pyritään auttamaan kaikin mahdollisin keinoin. Nykymaailmassa mielenterveydestä puhutaan todella paljon, ja useissa kaupoissa on vuosittain myynnissä Roosa-nauhoihin verrattavia mielenterveysnauhoja, joiden myynneillä tuetaan ihmisten mielenterveyttä. Joka tapauksessa kirja sai ymmärtämään kuinka tärkeää mielenterveys on, ja miten hyvin asiat ovat nykymaailmassa kirjan maailmaan verrattuna.

Hyvä arvostelu teoksesta: http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2019/03/niina-repo-vyory.html