sunnuntai 22. marraskuuta 2020

Juhani Aho - Juha


Juhani Aho - Juha


Juhani Ahon Juha (1911) on yksi suomalaisen kirjallisuuden klassikkoteoksista. Teosta on kuvattu jopa yhdeksi suomalaisen kirjallisuuden helmeksi. Sen tarina pohjautuu kolmiodraamaan. Kirjan kertoja on ulkopuolinen, ja se syventyy tarkasti vuorotellen sekä Juhan että Marjan näkökulmiin ja ajatuksiin. Tapahtumat kerrotaan preesensissä, mikä saa lukijalle vaikutelman, että olisi itse seuraamassa tapahtumia reaaliajassa. 


“Ei vastaa Marja, ei katso, ei ole kuulevinaan. Se ahdistaa häntä, Marja puree, potkii. Se lyöpi häntä vimmoissaan, ei suu Marjalla värähdä, vaikka kivusta silmä vettyykin. Pidä puoliasi Marja, pidä puoliasi, avun saat, avun saat.

Juha souti, nyökkäsi, samaa tahtia myötätuulet, selät, salmet hankavitsa kun kului poikki, pisti uuden sijaan, kun tuli nälkä, ei pysähtynyt.” (Juha, s. 49)


Kirjan päähenkilö on Juha. Hän on jo vanha, eikä hänen ulkonäköään kuvata kirjassa kovin hyväksi: “Mies - pitkäselkä, rohdinparta, virsujalka”. Juha asuu hienossa talossa, jonka hän on itse rakentanut. Vaikka Juhan ulkonäkö kuvataan epämiellyttävänä, kirjassa onnistutaan silti herättämään lukijassa sääliä Juhaa kohtaan. Tämä johtuu varmastikin Juhan hyväsydämisyydestä ja kiltteydestä.


Juhalla on kaunis ja nuori vaimo Marja, jota hän kohtelee kuin kukkaa kämmenellä. Marjan äiti tuli alunperin Venäjältä Juhan luo ollessaan raskaana. Nainen synnytti tyttären ja kuoli, mutta tyttö jäi Juhalle. Juha kasvatti Marjan ja otti hänet vaimokseen. Heidän suhdettaan ei voi kutsua parisuhteeksi. Marja ei pidä erityisemmin Juhasta ja nukkuu yöt eri rakennuksessa. Marja haluaisi jonnekin muualle Juhan luota. Heidän suhdettaan voisi kuvailla enemmänkin isä-tytär -suhteeksi, ainakin Marjan näkökulmasta. Marja mainitsee kirjassa, että Juha on hänelle kuin isä.


“Jätin sen, jolle olin ainoa, ja heitime sille, jolle en ole mitään. Joka hoiti minua kuin isä lastaan. Joka oli kuin isä orvolle” (Juha s. 115)


Shemeikka on Karjalasta tuleva kauppias. Hän pysähtyy Juhan luokse ohikulkumatkalla ja kaipaa yösijaa. Shemeikkaa kuvataan kirjassa nuorena ja komeana naistenmiehenä. Hän on kirjan “pahis” ja onnistuu hurmaamaan Marjan ja saamaan tämän mukaan kotiinsa. Kodissa odottaa Marjan yllätykseksi muitakin naisia, jotka ovat Shemeikan entisiä kumppaneita. He asuvat Shemeikan luona orjan asemassa.


Juha ei usko, että Marja lähti vapaaehtoisesti Shemeikan mukaan, joten hän lähtee hakemaan Marjaa takaisin. Juha ei kuitenkaan tiedä Marjan olevan raskaana Shemeikalle, ja hänen saapuessaan paikalle, lapsi on jo syntynyt. 


“Ei Juha jaksa, ei aina elää siinä uskossa, että Marja mielellään meni. Silloin hän uskoo, kun päivällä työssä uhmaten raataa niin, että itseäänkin ihmetyttää työnsä tulos. Mutta sitten uupuu, kyllästyy työhön, ei siedä sitä moniin päiviin nähdäkään.” (Juha s. 102)


Muita sivuhenkilöitä kirjassa ovat Kaisa, Anja ja Juhan äiti, eli Marjan anoppi. Kaisa on piikana Juhan talossa. Hän näkee, kun Marja lähtee Shemeikan mukaan ja on järkyttynyt tapahtumasta. Kaisa säälii yksinäistä Juhaa. Anja on yksi Shemeikan luona asuvista entisistä naisista. Juhan äiti, eli Marjan anoppi on hyvin suojelevainen poikaansa kohtaan. Hän pidä Marjasta, sillä hänen mielestään Juha ansaitsisi vaimon rikkaasta perheestä. 


Kirjassa ei kuvata miljöötä kovin tarkasti, mutta tapahtumat sijoittuvat Itä-Suomeen, metsien ja pitkien koskien maisemiin Venäjän rajalle. Teoksen tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alkuun. Sen huomaa esimerkiksi joistakin sanavalinnoista, kuten venhettä= venettä ja sanojen taivutuksesta: voipi=voi. Kirjan arvot ovat sen ajan mukaiset. Naisen asema on huonompi kuin miehen, ja naisia käytetään piikoina ja orjina. Myös se tapa, miten Shemeikka kohtelee Marjaa ja muita naisia, osoittaa naisten ala-arvoisuutta siinä ajassa. Lisäksi uskonnon merkitys elämässä on suurempi kuin monella nykyihmisellä. Jumala mainitaan useassa kohdassa ja Hänen apuaan rukoillaan moniin ongelmiin.


“Kyllä minä tässäkin - sitä minä, että mitä se Jumala minulle tällä - mitä se oikein voipi tarkoittaa - sitä minä, että minkä tähden se minua näin rankaisee?”


“Jos se on sentähden, että rakastit häntä enemmän kuin Jumalaa?

- Ettäkö enemmän - tai ettäkö Jumalaa sentähden vähemmän? Juha melkein kivahti. Vähemmänkö? Voi, hyvä rovasti, en minä sentähden Jumalaa vähemmän, koommin 

niinkuin enemmän!” (Juha, s. 105)


Kirjassa esiintyy vastakohta-asetelma Juhan ja Shemeikan välillä. Shemeikasta on tietoisesti pyritty luomaan Juhan täydellinen vastakohta. Vastakohdat näkyvät niin miesten luonteissa kuin ulkonäössä. Tämä saa aikaan ristiriidan ja osoittaa epäoikeudenmukaisuutta hyväsydämistä Juhaa kohtaan. Lukija kokee vääryyttä, mutta toisaalta tällainen herättää mielenkiintoa kirjaa kohtaan. Vastakohtien lisäksi Marjan ja Anopin suhde on hyvä esimerkki kliseistä miniä-anoppi -suhteesta. Ja Marjan ja Shemeikan välinen suhde kuvaa hyväuskoisen sinisilmäisen ja valehtelevan hurmaajan suhdetta.


Teoksen teemoina ovat kolmiodraama sekä naisen ja miehen asema. Toisaalta kuvataan naisten epätasa-arvoa yhteiskunnassa, ja toisaalta yksinäisen miehen kohtaloa, kun vaimo ottaa toisen miehen. Kirjan tapahtumia voi peilata nykypäivään. Shemeikan kaltaisia naistenmiehiä on edelleenkin ja sukupuolten välinen tasa-arvo ei vieläkään toteudu kaikissa asioissa, esimerkiksi palkoissa. 


Pidin kirjasta, sillä se on realistinen ja mukaansatempaava. Kirjassa ei ole pitkäveteisiä miljöö- tai henkilökuvauksia, vaan tapahtumat etenevät reippaalla tahdilla eteenpäin, joten kirjaan ei ehdi kyllästyä. Juoni on selkeä ja siinä on helppo pysyä mukana. Vaikka kirja ei ole pitkä, siinä on paljon yksityiskohtaisia tapahtumia. Teoksen lopetus jätetään arvailun varaan, kun Juha vajoaa veneestä koskeen. Kuoleeko hän vai ei?

perjantai 20. marraskuuta 2020

Hiiriä ja ihmisiä & Yksi lensi yli käenpesän

 Realistisia kuvia menneisyydestä



Ken Keseyn vuonna 1962 julkaistu romaani Yksi lensi yli käenpesän on lääketieteellinen fiktio, jota Kesey kirjoitti työskennellessään itse samaan aikaan Palo Alton mielisairaalassa apulaishoitajana. Kirja sai erinomaisen vastaanoton - Siitä tehtiin myöhemmin julkaisun jälkeen viidellä oscarilla palkittu elokuva, jonka myötä kirjasta tuli klassikko. Romaani kertoo mielisairaalan potilaiden elämästä ja sen suuresta muutoksesta, kun osastolle saapuu uusi tulokas.


Kirjassa on kertojana sen toinen päähenkilö, intiaanipäällikkö Bromden. Hän kertoo kirjan tapahtumat omasta näkökulmastaan, jota Kesey on värittänyt erilaisilla vertauskuvilla ja päällikön tulkinnalla ympäröivästä maailmasta. Kirjan muita tärkeitä henkilöitä ovat toinen päähenkilö, Randle McMurphy, ja tarinan kannalta merkittävät muut sivuhenkilöt, kuten hoitaja Ratched. Heidän välisissä suhteissa tulee esille monesti kirjan teemoja, kuten luottamus ja ystävyys. Myös vallankäyttö näkyy teemana erityisesti henkilöiden välisessä kanssakäymisessä: Monet henkilöt pelkäävät hoitaja Ratchediä ja ajattelevat hänellä olevan ylin valta päättää heidän elämistään. Hoitajan lisäksi paljon valtaa on myös McMurphyllä, joka uhmaakin hoitajaa useaan otteeseen ja muuttaa muiden henkilöiden käsitystä hänestä rohkeilla tempauksillaan. Näiden tilanteiden takia yhdeksi vastakkainasetteluksi nousee rohkeuden ja pelkuruuden teemat. 

Tapahtumat sijoittuvat kirjassa 1900-luvulle, suurimmaksi osaksi Oregonin mielisairaalan syksyyn. Tarinan maailmankuva on päähenkilön tulkintojen vahvasti muovaama, koska juuri hän on kertojana. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että useat kirjan asiat ja ihmiset kuvaillaan jonkinlaisina koneistoina, jotka pyrkivät toimimaan tietyllä tavalla. Tarinassa on useita takaumia, jotka ovat suurimmaksi osaksi päällikön muistelmia, esimerkiksi elämästään mielisairaalan ulkopuolella. Näiden takaumien myötä yhdeksi vastakkainasetteluksi nousee vapaus ja vankeus.


John Steinbeckin vuonna 1937 julkaisema pienoisromaani Hiiriä ja ihmisiä on paljon tunteita herättävä tarina kahdesta kovin erilaisesta ystävyksestä ja heidän pyrkimyksistään elää haaveilemallaan tavalla. Kirjan pohjana Steinbeck on käyttänyt omia nuoruuden kokemuksiaan, ajalta jolloin hän itse työskenteli maatilalla. Kirja on myös kirjoitettu 1930-luvun laman aikaan ja se näkyykin kirjan henkilöiden jokapäiväisessä elämässä. Juuri tämän vuoksi kirja nousi hyvin suosituksi ilmestyttyään. Myöhemmin 1960-1980 lukujen aikana kirja kuitenkin kiellettiin eri puolilla Yhdysvaltoja siihen aikaan sopimattomina pidettyjen teemojen takia. Kirjan pohjalta on tehty myös muutamia elokuvia, joista uusin on ilmestynyt vuonna 1992.   


Hiiriä ja ihmisiä -kirjan päähenkilöinä ovat ystävykset George Milton ja Lennie Small. George on pieni ja nokkela kun taas Lennie on iso ja hieman yksinkertainen. He ovat kulkeneet yhdessä jo kauan, lähinnä koska Lennie ei selviäisi oman kehitysvammansa takia ilman Georgen apua. Näissä kahdessa ystävyksessä kiteytyykin hyvin jo useampi vastakkainasettelu, kuten älykkyys ja yksinkertaisuus, sekä riippuvaisuus ja itsenäisyys. 

Sen lisäksi että kirja sijoittuu 1930-luvun lama-aikaan niin kirjan miljöönä toimii suurimmaksi osaksi Californian Soledadin lähettyvillä oleva karjatila, jonne George ja Lennie päätyvät töihin. Kirjassa merkittävimpiä sivuhenkilöitä ovat aiemmin mainitun karjatilan omistajan poika Curley, jolla on suurin valta muihin työntekijöihin, ja hänen vaimonsa, joka lopulta aiheuttaa ystävyksille vaikeuksia. Kirjassa on hän-kertoja, joka mahdollistaa tarkan ja yksityiskohtaisen kuvauksen kirjan tapahtumista ja miljööstä. Kirjassa onkin paljon paikkojen ja henkilöiden kuvailua, joka tasoittaa kirjassa käytettävää melko karskia kieltä. Kielessä näkyy myös tarinan vanhanaikaisuus, sillä siinä käytetään paljon sanoja jotka eivät ole käytössä enää nykykielessä. Näistä esimerkkeinä “mustanahka” ja “känny”, jolla ei tarkoiteta puhelinta.                  


Molempien kirjojen aiheena on vallankäyttö, mikä näkyy kirjoissa vaikutusvaltaisena henkilönä, joka myös hyväksikäyttää valtaansa. Molemmissa kirjoissa tämä vallankäyttö kohdistuu jonkinlaiseen yhteisöön. Kirjassa Hiiriä ja ihmisiä se tosin jakautuu epätasaisesti eri henkilöille, kun taas Yksi lensi yli käenpesän -kirjassa se pyritään kohdistamaan kaikkiin kohteisiin yhtäläisesti, samaa vaikutusta tavoitellen jokaisen henkilön kohdalla. Toinen merkittävä yhtäläisyys aiheeseen liittyen on myös vallankäyttäjän selvä johtajan etuoikeutettu asema. Esimerkiksi Steinbeckin teoksessa karjatilan omistajan poika käyttää asemaansa näyttääkseen uusille tulokkaille, että hänellä on valta tehdä heille lähes mitä tahansa kenenkään puuttumatta asiaan. Samaan tapaan Keseyn romaanissa hoitaja Ratched pukee epäinhimilliset alistamisen keinot parannuskeinoiksi ja käyttää auktoriteetin asemaansa selityksenä, minkä turvin hän voi kohdella osastonsa potilaita niin nöyryyttävästi, kuin haluaa. 


Lisäksi kirjoissa on molemmissa iso - pieni vastakkainasettelu, joka myös näkyy samalla tavalla. Molemmissa kirjoissa on henkilö, joka on fyysisesti iso, mutta olemukseltaan pieni, ja samaan tapaan hahmo, joka on fyysisesti melko pieni, mutta olemukseltaan erityisen iso.


Ehkä ainut kirjojen välinen ero vallankäytössä on kuitenkin siinä, miten sen uhrit vastaavat siihen. Yksi lensi yli käenpesän -kirjassa valtaa on myös McMurphyllä, joka on muiden mielisairaalan potilaiden tapaan tarkoitettu sen alaiseksi. Hän uhmaa hoitaja Ratchedin päätöksiä ja tahtoa jatkuvasti, vähät välittää sairaalan säännöistä ja nauraa itseään vaivaaville asioille ja ongelmille. Kirjassa Hiiriä ja ihmisiä valtaa vastaan ei kohdisteta suuria eleitä vaan asian annetaan olla, lukuun ottamatta tilanteita joissa päähenkilö puolustaa itseään vallankäytöltä. 


Yksi lensi yli käenpesän -kirjan lukukokemus oli juuri sellainen, mitä kirjoilta haluankin: Tarina herätti tunteita, pohdintaa ja sisälsi useita eri näkökulmia kirjan maailman ongelmiin. Kirja sai pohtimaan erityisesti, kenellä tarinassa oikeasti on eniten valtaa. Se tuntuikin muuttuvan tarinan kuluessa: Alussa valta oli kokonaan hoitaja Ratchedillä, mutta McMurphyn kapinoidessaan hänen tyranniaansa vastaan, valta siirtyy vähittäin hänelle ja muille potilaille. Kirja sai myös pohtimaan käyttivätkö he aina valtaansa vain puhtaaseen pahaan tai hyvään, vai oliko hahmoilla myös muita motiiveja päätöstensä taustalla. 

Asioita, joista erityisesti pidin kirjassa olivat hahmojen uskottavuus ja yksilöllisyys, tarinan tunteiden herättävyys, kerronnan omaperäisyys ja hyvyyden ja pahuuden rajojen häivyttäminen. Hahmot ovat uskottavia, koska heillä on kaikilla hyvien puoliensa vastapainona inhimillisiä epäkohtia, kuten taipumus ilmiantaa ystävä paineen alaisena. Vaikka useimmat hahmoista ovat myös mielisairaalan potilaita, tätä piirrettä ei ole liioiteltu, eikä stereotypioita ole käytetty, mikä lisää hahmojen uskottavuutta merkittävästi. Samat syyt tekevät myös miljööstä uskottavan.


Hiiriä ja ihmisiä on tarinana erittäin surullinen ja pelottavan realistinen. Päähenkilöt ovat erittäin realistisia ja rakastettavia ja kirjassa käsitellään hyvin sen ajan yhteiskunnassa esiintyvää eriarvoisuutta ihmisten välillä, mutta sitä ei nähdä kirjassa niinkään ongelmana vaan faktana. Kirjan teemoista erityisesti ystävyys ja luottamus liikuttivat minua kaikkein eniten. Kirjan surullisuudesta huolimatta en missään vaiheessa lukiessani ajatellut sen olevan huono tai tylsä. Päinvastoin mielestäni kirja on erinomainen ja erittäin kaunis, sekä ennen kaikkea merkittävä teos, joka kaikkien tulisi lukea ymmärtääkseen miten paljon ihmiset ja maailma meidän ympärillämme on muuttunut. 


Pinja Tenhunen ja Lotta Laurikainen 


Kun aika loppuu

 Kun aika loppuu on Elina Hirvosen romaani, joka on julkaistu vuonna 2015. Kirja on fiktiivinen. Se kertoo Anttilan perheen jäsenistä johon kuuluu vanhemmat Erik ja Laura sekä lapset Aslak ja Aava. 
Kirjassa aika ei etene tasaisesti alusta loppuun. Kirjan tapahtuma-aika hyppelee todella paljon. Kirjassa kerrotaan ajasta jolloin Aslak ja Aava olivat lapsia, sekä ajasta jolloin he ovat aikuisia. Kirjan “pääaika” , on se aika jossa Aslak ja Aava ovat aikuisia. Juoni kulkee tämän ajan mukaan. Ne hetket kirjassa joissa Aslak ja Aava ovat lapsia, ovat takaumia. Kirjassa on myös muita takaumia kuin Aslakin ja Aavan lapsuus. Takaumilla annetaan taustatietoa kirjan tapahtumille, kerrotaan mitä on ollut ennen niitä tapahtumia. Kirjassa on välillä minäkertoja ja välillä kaikkitietävä kertoja. Minäkertojan roolissa on aina joko Laura tai Aava. Päähenkilö Aslak ei ole kertaakaan kertojana. Kirjan tapahtumat tapahtuvat Helsingissä sekä Afrikassa jossa Aava on aika-ajoin töissä lääkärinä. Kirjan tapahtuma-aika on jonkin verran tulevaisuudessa, mutta kirjassa ei kerrota mikä vuosi on.
Kirja kertoo Anttilan perheen jäsenistä. Juoni rakentuu päähenkilö Aslakin ympärille ja hänestä kerrotaan kaikista eniten. Kirjassa kerrotaan myös paljon Laurasta ja Aavasta. Kirjassa on esimerkiksi kokonainen kappale, jossa kerrotaan vain Aavasta kun hän työskentelee Afrikassa. Aslakin ja Aavan isä Erik ei ole niin keskeinen henkilö. Hän kyllä esiintyy kirjassa aika paljon, mutta hänestä ei kerrota niin paljoa eikä hänen olemassaolo vaikuta juonen kulkuun. Kirjan teema on ilmastonmuutos. Laura Anttilan työhön kuuluu se että hän puhuu ihmisille ilmastonmuutoksesta. Toinen teema kirjassa on kiusaaminen ja erilaisuus. Aslak on lapsesta asti ollut erilainen kuin muut ja häntä kiusattiin koulussa. lImastonmuutos on hänestä vakava asia. Hän haluaa itse vaikuttaa ilmastonmuutoksen torjumiseen. Hän myös tykkää eläimistä todella paljon. Hän ryhtyi hyvin pienenä kasvissyöjäksi. 
  Kirjassa yhtenä vastakkainasetteluna on Aslakin ja Aavan eriaisuus keskenään. Aslak on yksinäinen ja sisäänpäin kääntynyt. Aava taas on sosiaalinen ja hänellä on paljon kavereita. Aavaa ei myöskään kiinnosta iImastonmuutos samalla tavalla kuin Aslakia. Erikiä ei myöskään kiinnosta ilmastonmuutos yhtä voimakkaasti kuin Lauraa. Laura ei alunperin edes olisi halunnut saada lapsia sillä hänen mielestä maaiImassa oli jo liikaa ihmisiä jotka tuhoavat maapaIloa. Erik taas halusi lapsia ja tästä asiasta heille tuli hankala tilanne.
  Yksi asia kirjassa on aika outo. Kirjassa on kohtaus jossa Aslak kävelee äitinsä kanssa kohti koulua ensimmäisenä koulupäivänään. Kun koulualue lähestyy, Aslak huomaa että kukaan muu ei kävele kahdestaan äitinsä kanssa. Kakkosluokkalaiset ja vanhemmat menevät yhdessä kavereidensa kanssa ja ykkösluokkalaisilla on oman äitinsä lisäksi mukana kaveri ja tämän äiti. Aslak on ainoa joka on kahdestaan äitinsä kanssa. Kirjantekijä haluaa tällä korostaa Aslakin yksinäisyyttä ja erilaisuutta. Tällä asialla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Suurin osa ykkösluokkalaisista menevät ensimmäisenä päivänä kouluun kahdestaan isän tai äidin kanssa ja suurimmaksi osaksi kaikki vanhemmat oppilaat menevät kouluun yksin, ei samaa matkaa kaverinsa kanssa. Eli siinä miten Aslak meni kouluun, ei ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa. 
  Kokonaisuudessaan kirja oli ihan hyvä. Alussa kirja tuntui vähän oudolta ja sekalaiselta. Tapahtuma-aika hyppeli koko ajan ja juoneen oli hankala päästä kiinni. Kun kirja eteni, alkoi juoni kuitenkin hahmottua ja aloin ymmärtää, miksi kirjaan oli laitettu niin paljon takaumia. Kirja on hyvä kannanotto ilmastonmuutokseen ja kiusaamiseen. Kirjan tapahtumat ovat sen verran kaukana tulevaisuudessa, että ilmastonmuutos näkyy jo paljon voimakkaampana kuin nykyaikana. 

Suomen sotaisia menneisyys

 Talvisota ja Tuntematon Sotilas




Tuntematon sotilas kertoo Suomen jatkosodasta sotilaiden näkökulmin. Teoksessa yritetään osoittaa millaista sodassa oleminen on sotilaiden osalta. Tuntemattomassa sotilaassa ja Talvisodassa molemmissa on kaikkitietävä kertoja. Kirjassa edetään kronologisesti. Teoksissa kummassakaan ei käytetä takaumia tai hyppyjä tulevaisuuteen. Henkilöhahmoja Tuntemattomassa sotilaassa on todella monia, mutta pääosassa on konekivääri rykmentti. Talvisota kirja kertoo jalkaväkirykmentistä, joka on talvisodassa venäläisiä vastaan. Päähenkilöinä ovat Martti ja Paavo Hakalat ja myös kirjassa tuodaan esille paljon everstiluutnantti Matti Laurilaa. Teoksissa osoitetaan sitä miten Suomesta on tullut tämä Suomi minkä kaikki tuntee ja sitä millaista sotilailla on ollut sotatantereella. Kirjoissa on yritetty ilmaista paljon sitä miten läheinen kuolema on sodassa. Myös esille tuodaan urhoollisuus ja mitä se merkitsee Suomelle. Molemmissa sodissa taisteltiin viimeiseen saakka ja tämän takia Suomi on Suomi.


Talvisodassa jalkaväkirykmentti aloitti matkansa Seinäjoelta. Sodan syttyessä rykmentti lähti marssimaan Taipaleenjokea kohden. Ensimmäiset kosketukset sotimiseen miehet saivat Terenttilän aukiolla. Tuntemattomassa sotilaassa rykmentillä oli harjoitukset aukealla kesähelteessä, kunnes harjoitukset keskeyttää jääkärikapteeni Kaarna, joka käskee heidän pakat tavaransa ja valmistautua lähtemään. Miehille ei kerrota mihin he ovat lähdössä tämä aiheuttaa suurta hämmennystä komppaniassa lukuunottamatta muutamaa jotka tajuavat, että on kyse sotaan lähdöstä. Konekivääri rykmentissä on muutamia vanhempia aliupseereja, jotka ovat kokeneet jo talvisodan ja tietävät suunnilleen millaista sotaan lähteminen on ja he tunnistivat juuri tuon käskyn siksi. Molemmat kirjat alkavat samanlaisesti, koska kirjojen alussa kerrotaan, kuinka miehet lähtevät sotimaan Suomen puolesta.


Miljöönä molemmissa kirjoissa on Suomen maa ja eri kaupungit tai kylät. Ympäristö on pääosin metsää, koska rykmentit kulkevat metsissä ja etsivät suojaa sieltä. Myös sotilaat ovat tottuneet jo pitkään kestävään sotaan ja he osaavat elää erilaisissa olosuhteissa. Tuntemattomassa sotilaat suhtautuvat maastoon hyvin, sillä se on heille tuttua maastoa kuitenkin suomalaisia kun ovat. Miehet ovat hyvin hämmentyneitä, kun he ohittavat Venäjän rajan ja päätyvät ensimmäiseen kylään. Kylään tuleminen hämmentää miehet sen takia, että he ovat olleet pitkiä ajanjaksoja metsässä näkemättä talon taloa. Molemmat kirjat kuvaavat vanhanaikaista Suomen yhteiskuntaa. Valta jakaantuu rykmenteissä arvonimien mukaan esimerkiksi. kenraalilla on ylin valta kentällä, mutta kenraalia johtaa ``ylemmät herrat`` he ovat armeijan johtajia ja heitä kuvataan teoksissa näillä nimillä. Valtaa ei tarvitse ylläpitää mitenkään erityisillä toimenpiteillä sillä kaikki sotilaat tietävät kyllä kenellä valta on ja kenellä sitä ei ole. Tuntemattomassa esille tuodaan ainoa poikkeus on tästä sotamies Rokka, joka teitittelee kenraalia, vaikka tämä onkin kiellettyä, mutta Rokka perustelee toimintaansa sillä hän on vanhempi kuin kenraali ja ollut talvisodassa. Kenraali hyväksyy tämän sillä ymmärtää itse millaisia asioita Rokka on kokenut. Teoksissa vallitsee sellaisia arvoja, kun hengissä pysyminen ja tapa tai tule tapetuksi. Molempien kirjojen arvot ovat hyvin raakoja, mutta realistisia sodan arvoja. Maailmankuvat teoksissa on hyvin rankkoja, sillä sota ja kuolema ovat koko ajan läsnä sotilailla. Kummatkin teokset eroavat nykymaailmasta hyvin radikaalisti, sillä nykyajan yhteisössä sotaan joutumiseen on todella minimaaliset mahdollisuudet. 


Molempien kirjojen pääaiheena on sota ja minkälaista sodassa on olla. Kirjat on kirjoitettu sotilaiden näkökulmista, joka luo kirjaan tietynlaista kiinnostusta ainakin itse lukijana se teki kirjasta kiinnostavan, että sai tietynlaisen kuvan millaista sodassa on ollut. Tuntemattomassa sotilaassa on käytetty erilaisia vanhoja mustavalkoisia kuvia mielenkiinnon nostamiseksi. Kuvat ovat otettu Tuntematon sotilas elokuvasta, joka on hyvin suosittu Suomessa varsinkin itsenäisyyspäivänä. Talvisota kirjassa tunnelmaa tuodaan myös esille kuvilla ja nekin on mustavalkoisia, kuten ennen vanhaan kaikki oli.  Kuvat on hyvä lisä kirjassa, koska ne herättävät erilaisia ajatuksia, kun näkee miten asiat on. Kuvilla kirjan aiheet ja tapahtumat välittyvät hyvin ja antavat uuden näkökulman lukemiseen.


Tuntemattoman sotilaan kieliasu on hyvin normaalista poikkeava, sillä siinä käytetään paljon murretta ja vahvaa kielenkäyttöä. Murteen käyttäminen kirjassa vaikeuttaa hieman lukukokemusta, mutta ei liian paljon sillä kirjassa on suurimmaksi osaksi kuitenkin kirjoitettu normaalillakin kieliasulla. Yleisesti murteet ja vahva kielenkäyttö esiintyy hahmojen repliikeissä esimerkki murteesta ``Tämä se on. Kiäntyä sitä pitää soassa osata.`` Murteet tekevät kirjasta hyvällä tavalla erilaisen ja sillä myös osoitetaan, että kirja kertoo menneisyydestä, koska kieliasu on hyvin vanhanaikainen ja sotilaiden puhetyyli on vanhanaikainen.



Lukukokemuksena Tuntematon sotilas oli suurimmaksi osaksi hyvä, sillä teos oli mielenkiintoinen ja sen aihe kiinnostaa minua lukijana. Teoksesta teki mielenkiintoisen myös se, että olen nähnyt molemmat Tuntemattomat sotilas elokuvat ja kirja kertoi siitä vanhemmasta oletettavasti sillä siinä oli kuvia kyseisestä elokuvasta. Kirjan luettuani sain kokonaan uuden kovan miten rankkaa sodassa on ollut henkisesti ja fyysisesti. Teoksessa hyvää oli sen aihe ja miten aidon tuntuinen lukukokemus siitä tulee, mutta luettavuus oli ajoittain haastavaa, sillä kirjassa käytettiin paljon murteita. Talvisota kirja oli kokemuksena mielenkiintoinen, koska aihe mitä siinä käydään läpi kiinnostaa minua. Talvisodasta on tehty elokuva, mutta en ole itse nähnyt sitä niin en osaa verrata kirjaa ja elokuvaa, mutta sen tiedän, että elokuva on tehty kirjan käsikirjoituksen perusteella. Kirja herättää paljon ajatuksia mitkä välillä voi nostaa erilaisia tunteita pintaan. Teoksesta on tehty aidon tuntuinen ja kirja on selkeää luettavaa, koska erilaisia murteita ei ole paljoa. 



Veeti & Oskari 


J.P. Hannikainen- Kuinka sydän pysäytetään

                                                             Kuinka sydän pysäytetään 

todentuntuista ja raakaa fiktion ja faktan kuvausta historiallisista ajoista



JP Koskisen kirjoittama vuonna 2015 julkaistu Kuinka sydän pysäytetään ei ainoastaan kuvaa sotaa ja sen raakuutta, vaan kertoo samalla henkilötarinaa mielipiteitä herättävästä Juho Kivilaaksosta, joka vie lukijan aina Suomen sisällissodan vankileiriltä talvisodan ratkaisun hetkiin. Koska useat kirjan tapahtumat kuvaavat tositapahtumia, tuntuu kirjan keskiössä oleva fiktiivinen henkilö Kivilaaksokin ajoittain todella aidolta ja hänen rooli on saatu kirjaan niin hyvin sisään, että välillä unohdin hänen olevan vain tarinaan keksitty hahmo. Koko kirja perustuukin paljon Juhon ympärille, joka on kirjan alkaessa nuori poika ja joka isänsä jalanjäljissä ryhtyy sotilaaksi, saa sotilasarvokseen vänrikki ja lopulta päätyy sotamarsalkka Mannerheimin epäviralliseksi avustajaksi ja neuvonantajaksi.


Teoksessa miljööt vaihtelevat paljon, mutta kaikki eri miljööt ovat kirjan tarinan kannalta olennaisia, sillä ne ovat merkittäviä Suomen talvisodan syttymiseen ja kulkuun, jota kirjassa käsitellään. Välillä kirjassa ollaan vuoden 1935 Natsi-Saksassa katsomassa Saksan maassa tuolloin tapahtuneita julmuuksia ja vääryyksiä, välillä Moskovassa erilaisissa illanvietoissa ja tiiveissä keskusteluissa arvostettujen miesten kesken, välillä Ruotsissa ja paljon ihan täällä Suomessakin, esimerkiksi Mikkelissä ja Helsingissä. Kirjassa isona miljöönä toimii myös sotarintamat ja sotataistelut, kuten Karjalan Kannas. Niissä päästään sotaa hyvin lähelle, ja kuvataan oikeasti tapahtuneita taisteluita niiden oikeilla tapahtumapaikoilla, kuten Raatteen tien taistelua tarkasti ja henkeäsalpaavasti. 


Koska sota ei synny hetkessä ja sitä pohjustaa usein monen monta tekijää, vaihtelevat kirjan aikasuhteet eri aikoina tapahtuvien tapahtumien mukana. Myös, koska kirja kulkee paljon Juhon mukaan, alkaa se Juhon nuoruudesta jo vuodesta 1913 ja kulkee Juhon mukana monia vuosia eteenpäin aina vuoteen 1940 asti. Välillä kirjaa luettaessa aikaa saatettiin pompata eteenpäin jopa parilla vuodella, minkä takia saattoi kestää aina vähän aikaa tajuta, missä mennään ja miksi Juho oli edistynyt elämässään yhtäkkiä niin paljon kuin olikin edistynyt. Kuitenkin se toi myös vaihtelevuutta, kun esimerkiksi kirjan alkupuolella Juhon tarinaa kuvanneiden kappaleiden välissä tuotiin jo lyhyitä pätkiä esiin vasta kirjan loppupuolella käsitellystä itse talvisodasta. 


Kirjan aiheita ovat elämäntarina ja sota, joita kuvataan kumpaakin melko tarkasti ja hyvin kuvaavasti. Koska Juho toimii itse kertojana, hänen tunteista ja ajatuksista saadaan paljon selville ja joiden mukana pääsee hänen ajatusmaailmaansa mukaan. Ja koska Juho on niin arvovaltainen henkilö, päästään hänen mukanaan keskusteluihin ja tapaamisiin, jotka sitten antavat itse ilmi tilanteen missä ollaan menossa esimerkiksi Suomea uhkaavan sodan suhteen. Lukiessa kirjaa saa siis tietää Juhon kautta paljon taustaa siitä, miten eri tapahtumiin päädytään. 


Sotaa puolestaan on kuvattu hyvin aidosti, ja koska Juho on kirjassa itse rintamalla, on sitä kuvattu itse sotaa käyvän silmin. Sen myös huomaa kirjasta, sillä Juhosta huomaa, että hän tietää mistä puhuu ja sotaa on kuvattu juuri niin raakana ja epäinhimillisenä kuin se oikeasti on. Koska kirjan sotatilanteet olivat niin aidon tuntuisia, tuntui niitä lukiessa olo hyvin jäätävältä ja jopa ahdistuneelta. Ajattelinkin kirjaa lukiessani, kuinka hirveää on oikeasti ollut olla sodassa, mutta kuten kirjassa Juho vastasi eräälle autonkuljettajalle tämän annettua oman mielipiteensä helvetistä: “Rintamaan verrattuna sinun helvettisi vaikuttaa taivaalta” en kaikesta sodasta lukemastani huolimatta oikeasti voi tietää sodan todellista karmeutta. Siis monet kirjan sotaan liittyvät kohtaukset ja asiat ovat tositapahtumiin perustuvia ja se kuvaa paljon todellisia asioita sodassa, esimerkiksi talvisodan henkeä, Lottien panosta sotaan ja sodan aiheuttamaa köyhyyttä. Kirjassa sanottu lause “--Tuolla tapellaan, kaverit tarvitsevat apua.--” kuvastaa juuri sitä, miten suomalaiset yhtenäistyivät sotaan eivätkä jättäneet yhtään miestä oman onnensa nojaan. Lisää faktaa kirjaan tuo erilaiset talvisodan aikana julkistetut artikkelit ja tekstit, jotka ovat lisätty kirjaan kappaleiden väliin kuvina. Mielestäni ne olivat todella mielenkiintoisia, sillä niistä näki mitä esimerkiksi muualla maailmassa ajateltiin Suomen talvisodasta. 


Teos on julkaistu talvisodan muistopäivänä, eli 13.3 vuonna 2015. Mielestäni julkaisuajankohta on osuva, kun se on ajoitettu juuri tuolle päivälle ja antaa kirjasta sellaisen kuvan, että se on haluttu kirjoittaa juuri talvisodan kunniaksi ja muistelemiseksi sekä, että se pidettäisiin mielessä vielä monia kymmeniä vuosia sen tapahtumisen jälkeen. Uskon, että niin kirjan julkaisuvuotena kuin nykypäivänäkin kirjaan suhtaudutaan sodan kannalta kunnioittaen ja kiitollisena siitä, mitä talvisodassa tehtyjen uhrausten vuoksi Suomessa saatiin säilyttää. 


Lukukokemuksena kirja oli mielenkiintoinen ja herättävä, sillä se sai ajattelemaan sotaa ja kaikkea siellä tapahtuneita hirveyksiä ja urotekoja. Se muistutti myös samalla historian rankoista ajoista, kuten Natsi-Saksasta ja Suomen sisällissodasta sekä sai ylipäätään miettimään sitä, miten erilaista elämä on ollut vaikkapa sodan aikana. Historiasta lukeminen havahdutti siihen, kuinka nykypäivänäkin tapahtuu eri puolella maailmaa talvisotaan rinnastettavissa olevia asioita, kuten terrori-iskuja ja muita sotia. Kirja muistutti, kuinka sota ei tässäkään hetkessä ole mahdotonta ja kuinka liian monet ihmiset joutuvat kokemaan niitä asioita edelleen, joista minä vain pääsen lukemaan ja muistelemaan kuinka sodat olisivat jo historiaa. Tykkäsin kirjaa lukiessani siitä, kuinka sieltä oli mahdollista bongata jo oppimiani asioita talvisodasta sekä tunnistaa erilaisia todellisia henkilöitä mutta myös siitä, kuinka lukiessa oppi samalla paljon uusia asioita historiasta.